Lokakuussa tunturissa
Ylläksellä vuosi jaetaan kahdeksaan vuodenaikaan; joulukuun kaamos, tammi-helmikuun sydäntalvi, maalis-huhtikuun hankikanto, toukokuun kevät, kesä-heinäkuun yötön yö, elokuun sadonkorjuu, syyskuun ruska ja loka-marraskuun ensilumi.
Ylläksellä on tehty hienoa työtä ympärivuotisuuden eteen, täältä löytyy tekemistä jokaiselle kahdeksalle vuodenajalle. Tulokset eri mittareilla ovat nähtävissä: vaikka koronan aiheuttamat huippuvuodet eivät ole trendinomaisesti saaneet jatkoa, kävijämäärissä ollaan pandemiaa edeltävää tasoa korkeammalla. Kasvu-ura on siis vakaalla pohjalla.
Vuodessa on edelleen kaksi rauhallisempaa kuukautta, toukokuu ja lokakuu. Toukokuussa matkailuyrittäjät viettävät kiireisen sesongin jälkeen ansaittua lomaansa eikä turisteja tunturissa näy ruuhkaksi asti. Toukokuu on kuitenkin hieno kuukausi kokea Lapin kevät, jota riittää aina juhannukseen asti. Valoa on paljon, on vielä suhteellisen viileää eikä räkkä kiusaa. Jäät lähtevät ja lumi sulaa vauhdilla. Itselläni on toukokuusta vuosien aikana kertynyt vain vähän kokemuksia, mutta ne ovat jääneet hienoiksi muistoiksi.
Lokakuussa päivä on yhtä pitkä kuin helmikuussa ja aamut kirkkaita ja kuulaita.
Lokakuussa olen sen sijaan viime vuosina viihtynyt Ylläksellä kovinkin hyvin. Ennen lumen tuloa on melko pimeää, päivä on kuitenkin yhtä pitkä kuin helmi-maaliskuussa. Viime vuoden lokakuussa täällä ollessani satoi ensilumi ja maisema muuttui hetkessä tyystin. Tänä vuonna lumesta ei ollut tietoakaan. Sen sijaan revontulet näkyivät upeina hyvin pimeässä yössä tähtikirkkaalla pohjantaivaalla. Tekemistä täällä riittää. Patikointia reiteillä, joilla harvassa vastaantulijoita. Kalastusta järvillä. Valokuvauksellisen kirkkaita kuulaita aamuja, kun taivas on korkealla ja järven pinta tyyni.
Itse olen tullut tänne lokakuussa lintujahtiin. Kolarissa on valtion metsästysmaita noin 150 000 hehtaaria. Ne ovat meidän kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta. Määrä on sata kertaa enemmän kuin hirviporukallani Tampereen pohjoispuolella Ruovedellä. Metsähallitus myy valtion maiden metsästysluvat. Kolarin alueen valtion maat ovat pääsääntöisesti Ylläksen eteläpuolella ja ulottuvat siellä aina Pellon ja Rovaniemen rajalle saakka. Näillä retkillä olen tutustunut paremmin Kolarin kyliin kuten Vaattojärveen, Venejärveen, Sieppijärveen ja Pasmajärveen sekä niitä ympäröiviin erämaihin. Kolarin kyliin tutustumista voin suositella lämpimästi.
Saalistakin metsäretkiltäni on joskus tullut, mutta pääasiahan metsästämisessä on luonnossa liikkuminen ja kavereiden kanssa nuotiolla istuminen samalla maailmaa parantaen. Luonnossa liikkuminen ja siitä nauttiminen antavat meille terveyttä ja voimia.
Alunperin tulin Ylläkselle Tshernobyl-keväänä 1986 Suomen parhaiden rinteiden houkuttelemana. Kiinnostuksen kohteena oli vain ja ainoastaan laskettelu. Kuluneiden vuosikymmenien aikana on näköalani koko ajan laajentunut. On hienoa huomata, että kaikkien näiden vuosien jälkeenkin aina löydän täältä uutta ja mielenkiintoista. Nyt on jo kolmas polvi mukana Ylläksellä. Olisinpa vain näkemässä mitä kaikkea he ovat ehtineet täällä kokemaan tullessaan minun ikääni. Pitkä hieno Ylläs-ura heilläkin joka tapauksessa on edessään.
Äkäslompolossa lokakuussa 2022
Markku Piippo